Meditaatio

Oletko koskaan puhaltanut ripseä sormenpäästä ilmaan ja toivonut: ”Haluaisin vaan olla onnellinen”?

Minä olen, monta kertaa. 

Osallistuin kuutisen vuotta sitten ensimmäisen kerran kahden päivän itsetutkiskelukurssille. Kurssi alkoi sillä, kun ohjaaja jakoi meille laulun sanat. Kauhistuin, niin kuin varmasti moni muukin siitä ryhmästä, mutta ohjaaja katsoi meitä lempeästi ja sanoi vielä lempeämmällä äänellä: ”Jokainen meistä osaa laulaa”.  Lauloin varmuuden vuoksi niin hiljaa, ettei kukaan kuulisi.
Kului vielä kolme vuotta ennen kuin uskalsin kohdata pelkoni. 
Osallistuin Kaapelitehtaalla järjestettäville Joogafestereille ja olin buukannut valmiiksi kaksi tutustumistuntia. Toinen niistä oli Open Heart- jooga. Valitsin tunnin sen nimen vuoksi, koska se kuulosti hyvältä. Pieni sali oli täynnä ihmisiä ja opettaja kertoi tunnin teeman: Tulisimme laulamaan kaksitavuista mantraa yhdessä. Mitä? Taasko laulua? 


Lauloin aluksi hiljaa AAA sitten VAM. Kaikki lauloivat, jokainen omassa tahdissaan, pitkinä tavuina. Lauluäänet kovenivat ja uskalsin itsekin laulaa lujempaa. Yllätyksekseni laulaminen tuntui hyvältä, ihmisten äänet sekoittuivat toisiinsa ja mantra alkoi kuulostaa kauniilta sävelmältä. Kokemus oli mieleenpainuva. Olin vihdoinkin uskaltanut laulaa muitten kuullen ja jopa nauttinut siitä. Mutta siinä oli muutakin, mantra liikutti minua jostain syvältä.
Open Heart- joogan flyeri makasi yöpöydällä puoli vuotta, ennen kuin ilmoittauduin ensimmäiselle kurssille. Siitä alkoi minun meditaatiopolkuni.

Olen nyt harjoittanut meditaatiota kolmisen vuotta. Käytännössä meditoin lähes päivittäin kotona ja osallistun ryhmämeditaatioihin kerran viikossa. Olen osallistunut myös useampaan harjoitusviikonloppuun ja pyrin osallistumaan ainakin yhteen pidempään retriittiin joka vuosi. 

Meditaatioharjoitukset ovat opettaneet minulle tärkeitä elämisen taitoja. Olet varmasti kuullut tai lukenut monestakin lähteestä, kuinka tärkeää olisi elää tässä hetkessä, olla läsnä. Se on totta, on vain tämä hetki. Mieli ei kuitenkaan pidä tästä hetkestä, vaan se haluaa takertua johonkin menneeseen tai tulevaan. Mieli  haluaa jotain muuta tai jotain enemmän ja tästä syystä me kärsimme. 

Meditaatioharjoituksen avulla ajatusten virta mielessä pyritään rauhoittamaan, päämääränä se, että tulemme tietoisiksi ajatuksistamme ja voimme suunnata huomion ajatusten virrasta tähän hetkeen.  Mielen kouluttaminen paitsi edistää läsnä olemisen taitoa auttaa myös hallitsemaan tunnereaktioita, kuten pelkoa, vihaa tai ärsyyntymistä.  Mieltä voi harjoittaa päästämään irti haitallisista toimintatavoista ja uskomuksista.  Pelon tunne on tietysti ihan tervettä ja se suojelee meitä, mutta usein se on myös este asioiden toteuttamiselle.  Lauloin lapsena paljon kotona, laulu tuli luonnostaan, eikä kukaan sisälläni tai ulkopuolellani sitä arvostellut. Kerran koulun (ainoan) laulukoepäivän jälkeen luokkakaveri sanoi, että lauluni kuulosti kamalalta. Myös opettaja mainitsi kokeen jälkeen, että oli naurussa pidättelemistä. Se oli tarkoitettu vitsiksi kaikille, mutta minuun se osui ja siitä päivästä alkaen uskoin pitkään, etten osaisi laulaa. Eikä sitten enää paljon laulattanut. On muitakin asioita, joita olen vältellyt, juurikin pelon tai riittämättömyyden tunteiden takia. "En ole tarpeeksi hyvä siinä" tai klassinen "mitä muutkin siitä ajattelisivat?"  Nämä on varmasti tuttua mielenpuhelua kaikille. Tästä pään sisäisestä arvostelijasta on kuitenkin mahdollista päästä eroon.

Meditaation harjoittaminen on muuttanut käsitykseni myös onnellisuudesta. Enää minun ei tarvitse puhallella ripsiä ja toivoa olevani onnellinen. Olen löytänyt onnen sieltä jostain syvältä, sisimmästäni. Kun istun meditaatiossa ja olen saanut mieleni hiljaiseksi jonkun tekemäni harjoituksen avulla, minut valtaa voimakas rauhan ja rakkauden kokemus. Mielen hiljaisuus tuntuu siltä, kuin kehon rajat sulautuisivat elämän energiaan ja vain tietoisuus olisi läsnä.  Se tuntuu täyttymykseltä. 
Tähän kokemukseen pääsee meditaation harjoittamisella, mutta sama kokemus tapahtuu välillä spontaanisti ihan kaikille, sillä on hetkiä, jolloin ajatukset ovat poissa häiritsemästä mielemme syvintä olemusta, rauhaa. Olet varmasti tiedostanut joskus sen hetken, luonnon kauneuden äärellä tai lähimmäisesi seurassa. Sen kauniin hetken, jolloin sydän saattaa pakahtua ja olet täydellisesti läsnä. Se on se pieni hetki ennen pelkoa sen hetken menettämisestä tai toiveita sen hetken jatkumisesta. Ja se hetki on myös meditaatio. 

-Tiina


Kommentit

Suositut tekstit